Eristykset kunnossa

… ainakin laatan alta. Tovi siinä vierähtikin, että saatiin kaikki styroxit askarreltua tulevan laatan alle. Nyt pitäisi tupa pysyä lämpimänä. Tosin, ehkä vaatii vielä jotain eristettä seinille, tai edes seinät aluksi. Mutta kuitenkin pysyypä edes betonilaatta lämpimänä, tai ainakin kun semmoinenkin valetaan!

Ennen viimeistä kerrosta laitettiin sokkelin päälle kermiä radonin ja kosteuden katkaisuksi. Viimeiseen styroxkerrokseen tehtiin pieniä uria, eli laatan vahvennuksia. Vahvennuksia tulee kaikkien kiviseinien alle, eli pesutiloihin, keittiön ja olohuoneen väliin ja myös jäykistävien väliseinien alle. Näissä kohdissa betonilaatta on siis 5 cm paksumpi, mitä normaalisti. Nykyisin pyritään ilmeisesti mahdollisimman ohueeseen laattaan. Eli enää ei haluta, että laatta varaisi lämpöä, vaan että lämmitettäisiin sillon kun lämpöä tarvii. Meille tulee 80mm laatta, tiukkaa tekee, että saa kaikki putket betonin sisään!

Pieni lapsus kävi tehdessä styroxointia: Lauri mainitsi jo täyttöjen yhteydessä, että kaivot voisi laittaa korkoon. No asia vähän jäi ja nyt kun styroxit oli laitettu törmättiin ongelmaan milläs kaivot sinne enää saa, kun lattia nousee eristeen pinnasta noin 80mm ja kaivo vaatii useita kymmeniä senttiä tilaa. No ei auttanut muuta, kun ottaa puukko käteen ja kaivaa styroxit irti ja sahailla kaivot korkoonsa. Laurin kanssa niitä otsalampun valossa kaatosateessa laiteltiin paikoilleen. Tästä ei rakentaminen parane!

-J

Mainokset

Eristettä laatan alle

Tämän viikon ohjelmana on ollut styroxin laitto. Pikkuhiljaa ostettu styroxkasa pienenee ja lattia valkenee. Meille siis on piirretty 20 cm kerros eps levyä betonilaatan alle. Ja kun ostin 50 mm paksua levyä, joutuu sitä laittamaan neljä kerrosta kokonaisuudessaan. Levyjen laitossa pitää huomioida, etteivät saumat olisi samassa kohtaa. Näistä kai tulee kylmäsiltoja. Tämä tuo vähän lisähaastetta levytykseen.

Enemmän kuitenkin levytystä haittaa kaikki viemäriputket ja vesiputket, ne hidastavat melkoisesti matkaa. Helppoahan se olisi levyttää puhdasta alaa, mutta nyt joutuu pikkuhiljaa kairaamaan koloja ja yksi kerrallaan koota palapelia.

Iskä ja Jussi laittoivat jo viikolla pari ensimmäistä styrox-kerrosta. Tähän väliin asennettiin sitten läpimät kv-putket. Vesi pysyy ehkä aavistuksen lämpimämpänä, kun ympärillä on 10 cm styroksia. Meinattiin jo ostaa styrox leikkuri, millä saa kairattua styroksiin uraa lämpöputkea varten, mutta onneksi kvv-vastaavalta löytyi kyseinen laite (ja lähinnä, että se oli jouten!). Kiitoksia vaan Petrille leikkurista, sillä on erittäin kätevä laittaa vesiputkea, kun ne suorastaan imeytyvät paikalleen!

Kännyllä otettu suttuinen kuva. Pari kerrosta löytyy jo!

Laitettiin myös varuilta kauempaan vessaan varaus lämpimän käyttöveden kierrolle. Tästä on kuullut montaa mielipidettä myös. Toiset väittävät, että kierto sekoittaa maalämpökoneet. Eli ilmeisesti jotenkin kierto aiheuttaa, että pumppu käy useammin ja pienempiä aikoja kerrallaan, joka rasittaa sitä. Toisten mielestä ei ongelmaa. LVI-suunnittelija laskeskeli, että tuonne päävessaan kestää 13 sekuntia, että tulee lämmintä vettä. Ja jos vaikka 5 kertaa päivässä pesee kädet vessassa, niin siinähän säästäisi päivässä jo yli minuutin! Sillä ajallahan lämmittäisi mikrossa vaikka pikamakaroonilaatikkoa! Mutta nyt on varaus olemassa, että jos käy nyppimään tuo veden odottelu niin voi kierron laittaa. Tosin todennäköisemmin pesee sitten vain kylmällä vedellä.

-J

Asiaa maalämmöstä

Meille tulee tosiaan maalämpö. Sinänsä hassua, että töissä yksi tehtäväni on laskea investointilaskelmia ja kannattavuusanalyyseja, mutta tässä tapauksessa me vaan ajauduttiin maalämpöön. Fiksu tietenkin olisi laskenut, että mikä lämmitys tulee kannattavimmaksi, mutta ehkä me luotettiin vaan yleiseen mielipiteeseen – se kyllä kannattaa jos talolla on kokoa yli 150 m^2. Mutta lattialämmityksen kanssahan lämmönlähdettä voi vaihtaa koska vaan (ainakin teoriassa, mutta jos kerran on investoitu maalämpöön on aika iso kynnys lähteä vaihtamaan).

Toinen selviö maalämmön suhteen oli, että meidän keruupiiri tulee vaakatasoon. On nääs suhteet naapurin isäntään kunnossa (ainakin vielä), niin pitäisi lupa heltyä laittaa viereiseen peltoon ne putket. Lämpökaivon osuus maalämmön kustannuksista on melko suuri, joten pitäisi muutaman roposen säästää tällä tavalla. Toki putket pitää kaivaa sinne peltoon, mutta silti. Toivottavasti ei ihan lapiohommiksi mene.

Tähän peltoon se keruuputki pitäisi upottaa

Tähän peltoon se keruuputki pitäisi upottaa

Maalämpötarjouksia kyselin muutamasta paikasta. Aika tasainen hintahaitari oli – ei suuria eroja. Ex-LVI-suunnittelija vinkkasi vielä tarjouskierroksen loppupuolella, että Lappeenrannassa on yksi hyvä liike (jotain hyvää siitäkin kaverista). Kysyin vielä sieltä tarjousta ja Vesan kanssa tehtiinkin kaupat lopulta. Pumpun merkkiä en ole vielä päättänyt, koska se tulee vasta joskus ensi kesänä. Kerkeää vaihtamaan vielä moneen kertaan ja saapahan ainakin viimeisen malliversion pumpusta, jos talven aikana tulee uusia malleja parempine hyötysuhteineen.

Yksi dilemma tässä maalämpöprosessissa oli keruupiirin mitoitus. Yritin kysellä useammalta asiantuntijalta, että kuinka paljon putkea tähän meidän taloon tarvitsee. Pienimmät määrät mitä mainittiin pyörivät 300 metrissä. Parhaimmillaan joku ehdotti 2 x 300m eli 600 metriä putkea. Melkoinen haitari. Vesan kanssakin asiasta väännettiin ja yhdessä vaiheessa oltiin jo taipuvaisia kahteen keruupiiriin, kullakin pituutta 250 metriä. Hyppäys 400 metristä ylöspäin tarkoittaa siirtymistä kahteen keruupiiriin, kun ilmeisesti pumpun teho ei jaksa pyörittää yhtä pitkää lenkkiä?

Lopulta tarkemmat laskelmat tehtyään Vesa totesi, että yksi piiri ja 400 metriä riittää. Ilmeisesti nykytaloissa on niin paljon eristettä, että lyhyemmät keruupiirit kattavat lämpötarpeet paremmin. Kyseenalaistin vähän tätä, sillä tämä meidän kumpuhan on puhdasta hiekkaa / soraa / moreenia, mistä ei lämpöä irtoa nimeksikään. Eli hyötypituutta on ainoastaan pellossa menevä putken osuus, ja sitä tulee ainoastaan 300 metriä (kun talolta pellolle on matkaa noin 40 – 50 metriä). No saapahan Vesa tulla kaivamaan toisen keruupiirin vaikka hiekkalapiolla, jos talosta loppuu lämmöt kesken!

Sovittiin Vesan kanssa, että 400 metriä putkea tulee parin viikon päästä tilauksesta. Yksi perjantai sitten soittelikin tuntematon numero minulle kesken puhelinpalaverin. Kuudetta kertaa kun soitti, niin laitoin sitten palaverin pitoon (en tiedä huomasiko kukaan) ja vastasin. Oli putki kuulemma tulossa, ohjeistin, että sen voi laskea mihin vaan tontille, kunhan ei keskellä tietä laita. No seuraavana päivänä selvisi, että siinähän se putkirulla keskellä tietä nököttää. Hienosti meni perille siis.

400 metriä putkea - keskellä tietä tietysti

Putki on vielä kaivamatta, pelto on melko märkää nyt niin voi olla, että pitää odottaa, että pinta jäätyy. Kiirehän sillä ei ole.

P.S Sain kuulla, että veljeni Jarno ja Kia ja Nea olivat käyneet toissaviikolla tontilla jelppailemassa. Hyvä homma ja terveisiä sinne Vihtiin!

-J

Tapahtui viime viikonloppuna osa 2

Sunnuntaina oli raikas keli. Yöllä oli ollut pakkasta ja talon sisustakin oli vähän jäässä. Jatkettiin oikeastaan, mihin lauantaina jäätiin. Lauri väänsi meidän talon viemärit kohdilleen. Meille tulee tuplaviemäröinti, että harmaat vedet ja vessavedet menee eri putkessa talon ulos asti. Siinä kuitenkin ne yhdistyy ja johtaa samaan pömpeliin. Tämä siksi, että jos joskus tahtoo vaihtaa jätejärjestelmää esimerkiksi imeytyskentäksi ei se vaadi muuta kun kaivaa tästä kohdasta auki.

Kaatoa kaatoa!

Laurin laittaessa Jussin kanssa viemäriputkea paikalleen laitettiin iskän kanssa radon-putkea kiertämään taloa. Perustussuunnittelija oli piirtänyt sokkelista noin 1,2 metrin etäisyydelle putken, mutta laitettiin yksi ylimääräinen veto keskelle taloa. Juuso oli jo lauantaina kaivanut talon ympäri alustavan ojan putkea varten, mutta meni se silti lapiohommiksi. Oli vähän insinöörin lihakset ihmeissään kun koko päivän kaivoi radonputkea. Varsinkin kun se ylimääräinen keskiveto piti kaivaa kokonaan. Noh, saatiin kaivettua, mutta vähän meinasi olla maanantaina selkä jäykkä.

Kun viemäriputkiin oli saatu kaadot kohdalleen, niin Lauri ja Helena alkoi laittamaan kylmävesiputkia. Meille tulee Uponorin Wirsbo Pex muoviputket, eli jos vuoto tulee, niin se näkyy suojaputkesta. Harmi vaan, että en aikoinani tajunnut näitä ostaa, kun olin Uponorilla töissä. Kylmävesiputket peitettiin hienolla hiekalla, ettei terävät kivet paina niihin reikiä. Ei uskallettu ajaa isolla täryllä päältä, vaikka kvv-vastaava oli vakuuttunut, että kyllä ne kestää. Iskä haki alkuviikosta pienemmän lätkän vuokralle ja tärytettiin sillä putkien paikat.

Ja erityiskiitos viikonlopusta huoltojoukoille! (Arja ja Ulla)

-J

Tapahtui viime viikonloppuna

Kuten eilen jo mainitsin, viime viikonloppuna oli tontilla kova tohina. Juuso toi taas kaivinkoneen (itseasiassa Jukka kaivoi perjantaina, elikkä Juuson isä) perjantaiaamuna.

Viikonlopun päätavoitteena oli saada täytöt aluille. Iskä oli käynyt hakemassa lätkän viikonlopuksi vuokralle. Perjantaina iskä, Jussi, Lauri ja Jukka/Juuso aloittivat sisätäytöillä. Pohjalle tuli 30 cm kerros kapillaarikatkoa, jotta kosteus ei pääse kapillaarisesti johtumaan talon perustaan. Kapillaarikatkon jälkeen porukka laittoi kattovesienputket ja rännikaivot. On tärkeää rakennuksen kannalta, että katolta valuva vesi ei pääse rakenteisiin. Tosin edelleen tässä meidän kummulla maasto vetää vettä loputtomasti, mutta onhan se hyvä varmuuden maksimoimiseksi.

Yksi dilemma asentamisessa oli, että laitetaanko putket routasuojauksen alle vai päälle. Alla ne olisivat roudalta suojassa, mutta saattaisivat johtaa kylmää ilmaa routasuojauksen alle putkia pitkin. Päälle asentaessa ei kylmää johtuisi, mutta putket olisivat alttiit jäätymään. Molempia vaihtoehtoja kyllä minulle perusteltiin, mutta päädyttiin sitten laittamaan putket routasuojauksen alle.

Me liityimme Helenan kanssa mukaan vasta lauantaiaamuna. Keli oli – kosteahko. Ei muuta kuin kumipuku niskaan ja hommiin. Koko syksyn viikonloput onkin ollut todella hyvää raksasäätä, ei ole tainnut sataa kertaakaan viikonloppuisin, kun ollaan oltu töissä. Lauantaina jatkettiin sisätäyttöjä. Lopputäyttö tuli hieman hienommalla maa-aineksella ja tärytettiin se korkoonsa.

Lauri oli saanut tehtäväkseen LVI alan kovana ammattilaisena meidän talon putkien laitot. Laurin kanssa mittailtiin viemärien paikat kohdilleen ja aloitettiin ulkoroutasuojausta. Perustussuunnittelija oli piirtänyt koko rakennuksen ympäri 10 cm kerroksen routasuojausta. Tämän päälle oli piirretty myös muovi, mutta EPS-levy valmistajat suosittelevat, ettei muovikalvoa käytetä. Soittelin perustussuunnittelijalle ja hän sanoi, ettei muovia ehkä kannatakaan laittaa. Jätettiin siis laittamatta.

Oli suhteellisen kosteaa hommaa vesisateessa sadepuvussa kyykkiä routasuojauksia paikalleen. Saatiin kuitenkin todella nopeasti laitettua suojaukset, kun Jussi oli täryttänyt pohjan jo kunnolla tasaiseksi ja viettämään anturasta ulospäin. Perustussuunnittelija mainitsi, että talon nurkissa eristettä pitäisi olla pidemmälti. Kaikessa tohinassa se jäi laittamatta (osittain tietoinen päätös). Eli nyt on siis 120 cm etäisyys anturasta tasaisesti (paitsi pariin kulmaan lisättiin etäisyyttä, että kattovesiputket jäi routasuojan alle) – en kyllä usko, että tämä olisi kovin routaherkkää aluetta. Saa nähdä tuleeko kaduttamaan.

.. jatkuu..

-J

Patolevyä ja pikeä

Viime viikolla projekti meni tohinalla eteenpäin. Arkena iskä ja Jussi aloittivat jo sokkelin eristämisen. Minähän varsin viksuna olin tilannut 50mm paksua routalevyä ainoastaan, enkä ollut huomannut, että sokkelia vasten pitäisi olla 70mm levy. No iskä oli käynyt hakemassa oikeaa levyä ja eristys pääsi alkamaan.

Anturan päälle muurattiin myös pieni kallistus, että vesi valuisi sitä myöten pois. Sokkelin ulkopintaa vasten tulee patolevy, jonka tarkoituksena on kosteuseristää sokkeli. Patolevyä täydensi kylmäpiki ja pieni kaistale kermiä. Minulla ei ole näistä työvaiheista ollenkaan kuvia, kun tehokaksikko hääräsi nämä työvaiheet jo kuntoon ihan omillaan! Hienoa!

Viikonlopusta pitää tehdä ihan oma tarina, sillä silloin todella tapahtui!

Mutta tässä viikonloppuna otettu kuva, mikä kertoo millainen maisema keittiön ikkunasta tulee avautumaan. Keli ei ehkä ihan parasta mahdollista ole, mutta kyllähän tuota maisemaa kehtaa katsella. Ja talvellahan se menee ihan järvimaisemasta, pitää vaan rakentaa laituri ja tuoda vene. Tiedä vaikka tulisi pilkillä kalaakin.

-JSyksyinen maisema

Keittiön suunnittelua

Noniin pitäisiköhän minunkin sanoa oma näkemykseni tämän projenktin kulkuun. Juha onkin kertonut lähtötilanteen jne.. Tosiaan alkusuunnitteluun meni yllättävän paljon aikaa. Huomasi jo talomyyjiä kohdatessa että mahdollisimman hyvin kaikki kannattaa suunnitella.

Jossain vaiheessa kesällä tuli mieleen, että hei tarvitaanhan me tietää kohta jo vesipisteiden paikat. No ei muuta kun keittiötä suunnittelemaan, päävastuu taisi olla minulla. Ensimmäiseksi piti miettiä että minkähänlainen siitä tulisi. Tietysti asiaa oli jo vähän mietitty keittiön pohjaa tehtäessä, mutta nyt oli jo mietittävä varma lieden paikka jne.

No ei muu auttanut kun varaamaan aikoja keittiömyyjille.. Oli muuten paljon paremmat tarjoilut ja vastaanotto kuin talomyyjillä. Lähes joka paikassa tarjottiin kahvit. Tarjouksia pyydettiin neljästä paikasta

Puustelli

Isku

Domus

Topi-keittiöt

Keittiömyyjiä olisi ollut vielä vaikka kuinka monta, mutta neljässä paikassa kaiken suunnittelu kävi jo voimille. Taas tässäkin oli hyödyksi hyvä ennakkomietiskely. Kuvittelin että myyjät auliisti kertovat omia näkemyksiään että minkälainen lusikkalaatikko minnekin, mutta melkein ne oman pään mukaan tehtiin. Sanoisin, että kaapistoissa on hirveästi vaihtoehtoja. Onneksi meillä Juhan kanssa on melko samanmoinen maku.

Päädyimme Domuksen tarjoukseen. Vinkkinä keittiötä suunnitteleville: Ota kaupassa kuva keittöstä, jos siitä löytyy malliryhmä. Ongelmana tarjouksia vertaillessa oli muistaa että millainenkohan sen ovi nyt oli. Seuraavaksi pari kuvaa valitusta keittiöstä. Keittiöön voi vielä tehdä muutoksia mikäli tulee jotakin huippu ahaa-elämyksiä.

Jaahass.. minkähänlainen seinäpinta sitten siihen rinnalle? Ainiin ja kodinkoneita ei vielä ole päätetty. Mielestäni niitä on vielä turha vielä päättää, kuitenkin toimitukseen on vielä aikaa.

-Helena


Kasaa ja hajoita

Sokkelin muottien purku se vasta homma olikin. Onneksi meitä oli reilu jengi pistämässä lankkua pinoon. Ensiksi kaikki tukilaudoitukset pois ja sitten vanerit irti betonista. Jännityksellä odotettiin, millainen valujälki on, mutta tietäen valuporukan, ei voi odottaa kuin priimaa tulosta!

Samalla kun muotit purettiin, niin osa porukasta siivosi lankkuja ja vanereita puhtaaksi nauloista. Ei voi kuin peiliin katsoa, kun tuli paukutettua sen verran aktiivisesti nauloja levyyn. Naulapyssyllä se naulaaminen vaan on niin helppoa. Tuntuu jotenkin absurdilta, että naulalaatikkokin impulssinaulaimeen maksaa jotain noin 70 euroa. Sitten niitä muutaman laatikollisen paukuttaa kiinni ja nyt sitten puretaan pois ja sinnehän ne täyttöjen sekaan jää. No sellaista on rakentaminen! Entisaikaan sentään naulatkin hakattiin käsin ja naulat vielä suoristettiin moneen kertaan. Siinä vasta on ollut hommaa!

En tainnut koko muotituksen aikana lyödä yhtään naulaa manuaalisesti. Iskä sentään paukutti pystytukiin kaikkiin neljän tuuman naulan käsin (eli noin 400 kappaletta). Olisi saattanut oma tottumaton ranne huutaa hoosiannaa moisen urakan jälkeen.

Kun kaikki tavara oli purettu ja pinoissa, pystyi vaan ihmettelemään kuinka paljon tavaraa oikeasti menee, kun tekee sokkelinkin betonista.

-J