Telaketjujen räminää

Puut saatiin kaadettua ja suurimmat oksat ajettiin kasalle tien varteen elokuun lopussa. Sitten liikkuikin asiat nopeasti eteenpäin. Itse asiassa melkein liiankin nopeasti, ei pysynyt enää langat ainakaan omissa käsissä.

Aluksi äiti teoriassa hommasi meille kaivurikuskin. Se löytyi itse asiasta naapurista, kaivamaan tuli vanha koulukaverini Juuso. Sehän meni putkeen. Juuso kävi yksi ilta kaivamassa kannot ylös ja hoiti myös kannoille jatkosijoituskohteen. Se kävi helposti. Nyt rupesi tontilla tapahtumaan!

Syyskuun alussa yksi perjantai olin työreissulla Saksassa ja Sveitsissä. Lentokentällä ollessa Helena soitti, että huomenna alkaa pohjatyöt. Eihän siinä voinut muuta sanoa kuin ”Aha”. Ei ollut mitään valmiina, ei mitään mietitty valmiiksi – mitähän tästäkin tulee. Hyvin suunniteltu on puoliksi tekemättä, eikun miten se meni. Paria viikkoa aikaisemmin, oltiin käyty treffaamassa LVI-suunnittelijaa. Sovittiin, että kuvat saadaan valmiiksi ennen hänen lomiansa. Suunnittelija soittikin ja mainitsi kuvien olevan kopiolaitoksella. Helena kiirehti töistänsä hakemaan vain saadakseen selville, että kuvia ei kyllä siellä ole. Yritin tavoitella miestä, mutta hän oli ilmeisesti lomansa aloittanut jo. Eli ilman kuvia pitäisi mennä.. Ensimmäinen (tuskin viimeinen) vastoinkäyminen.

(Myöhemmin kyllä selvisi, että koko kaveria ei ainakaan puhelimitse, tekstiviestitse tai sähköpostilla saa kiinni. Eikä niitä kuvia koskaan kuulunutkaan. Että semmoinen suunnittelija, teki mieli sanoa, että voi PER…ennapenkki.)

tontin maansiirtotyötLauantai koitti (syyskuun alkupuolella) ja menin tontille. Juuso oli jo tuonut kaivinkoneen ja iskä oli siellä suunnittelemassa talon korkoa. Me oltiin viikkoa aikaisemmin Helenan ja Jussin kanssa käyty merkkaamassa arviolta talon paikka. Aloin jo miettimään, että olikos se tässä nyt hyvä. Entä jos siirtäisikin vähän vielä pellolle päin? Tai vaikka poispäin? Olikohan nyt nurkat mitattu oikein?

Juuso kaivoi nopeasti anturan paikat auki salaojaa varten ja siinä sitten salaojien tekeminenalettiin salaojia ja tarkastuskaivoja laittamaan. Osatkin loppui jo alkumatkalla ja piti käydä kaupasta hakemassa lisää. Laurikin tuli ammattilaisena auttelemaan ja saatiin viikonlopun aikana salaojat kaivettua ja murskeet täryteltyä. Salaojatkin on melko varmuuden maksimoimista, jos vesi tälle kumpareelle jää niin ihme kyllä on. Tai sitten melko kookas tulva. Mutta siinä tapauksessa ei taida edes salaojatkaan auttaa.

Kohtan saan jo nykyhetken kiinni!

P.S Kaverimme Askolasta kävivät tänään tontilla käymässä. Mukava yllätys.

-J

Mainokset

2 thoughts on “Telaketjujen räminää

  1. Kiva päästä seurailemaan teidän projektianne. Meillä puolitoistakerroksinen Kannustalo sisätyövaiheessa, tosin niitä ulkotöitäkin riittää pitkälle tulevaisuuteen :-))

  2. Tervetuloa vaan seuraamaan! Meidän talopaketti tulee vasta keväällä, joten pieni tovi vierähtää tässä välissä ennen kuin sisähommiin päästään 🙂

    -J

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s