Muotti täyteen!

Ennen anturan valua piti käydä tukkimassa anturalankun alusta, ettei betoni karkaa valussa. Siinä tuntui tehdessä, että ei mielekkäämpää tekemistä ole taputellessa ja potkiessa hiekkaa muottien alle!

28.9.2011 sitten koitti valupäivä. Sain haalittua lyhyellä varoajalla hyvän talkooporukan valua hoitamaan. Eli luonnollisesti iskä ja Jussi olivat menossa mukana heidän lisäksi Seppo-eno lupasi tulla talkoisiin mukaan (Itsenihän ulkoistin hommasta kokonaan, jotta työnlaatu pysyisi hyvänä. Keskellä päivää kun valaa, niin toimistohiiri pääsee vähän huonosti paikalle).

Oltiin sovittu betonifirman kanssa, että keskiviikkona iltapäivällä noin klo 14 pumppu saapuu paikalle. Kahden jälkeen iskä rupesi jo soittelemaan perään, että olikos sitä betonia tulossa ja monelta. Betonifirmasta vaan todettiin, että he siirsivät valua torstaille. Siirsivät valua? Ajattelikohan kukaan ilmoittaa meille ollenkaan vai pitäisikö talkooporukan odotella paikan päällä vuorokausi? Todella hienosti meni se homma.

No onneksi pumppu saatiin paikalle hieman ennen kello viittä ja valu saatiin aluille (Rudus kyllä kehtasi laskuttaa ylityötunneista, vaikka moka oli ilmiselvästi heidän!). Helenan sisko Ullakin tuli katsomaan meininkiä juuri kun valu alkoi ja samalla pääsi betonivibran varteen upouusissa farmareissaan ja kengissään. Onneksi Helena kiiruhti töistänsä vapauttamaan Ullan kiireesti pesemään betonisia vaatteitaan (pesulaskua odotellessa 🙂

No loppu hyvin, kaikki hyvin. Anturan muotti saatiin täyteen ja minäkin kerkesin juuri valun jälkeistä nuotiomakkaraa syömään! Oikein superpaljon kiitoksia valuporukalle!

-J

Mainokset

Anturasta se talon teko alkaa

Salaojat saatiin maahan ja peitettiin ne salaojasoralla. Siihen päälle tärytettiin mursketta noin 30 sentin kerros. Sitten olisi anturan vuoro. Eli tästä sitten talo alkaisi sentti sentiltä nousemaan! Valun jälkeen meillä olisi jo 20 senttiä valmista!

Perustussuunnittelija lähetti meille kuvat. Printanttiin kuvat fiksuna A4:na ulos, kun ei siinä vaiheessa vielä isompana saatu (myöhemmin kyllä sitten laminoitiin vähän isompikin läpyskä). Siitähän oli mukava katsella ”mitäs tossa lukee, onkos toi kasi vai kutonen”, ”mitäs tuohon on rustattu, paljonkos se mitta on”. Saatiin kuitenkin jotakuinkin selvää ja alkoi ankara anturan paikan mittaaminen.

Iskä ja Jussi aloitti jo arkena anturan tekoa. He löivät laudat sepeliin rautatapeilla kiinni. Siihen päälle alkoi anturan muotti hahmottua. Iskällä oli onneksi jotain jämä vanerisoiroa ja Jussilla lankkua, niin ei tarvinut tässä vaiheessa mitään suuria investointeja vielä tehdä. Anturan muotitus saatiin nopeasti tehdyksi. Melkeimpä suurempi homma oli anturan raudoitus. Anturan pohjalle tuli kiertämään 4 x 10mm harjaterästä. Näistä lähti tartunnat sokkelia varten. Iskä oli sitä mieltä, että betonista tehden saadaan jäykempi perusta, tiedä häntä, mutta meidän sokkeli tosiaan tehdään myös betonista. En tiedä oltaisiinko selvitty helpommalla harkoista tehden.

Tartuntojen tekeminen oli aikaa vievää hommaa. Jussilta löytyi (Jussilla on kyllä kaikkea, melkein sama kun rakentajan konevuokraamossa asioisi, oltaisiin oltu monesti pulassa ilman Jussin ja iskän varastoja) raudan taivutus… laite, mikähän sen oikea nimi edes on. Olkoon nyt vaikka taivutin! Tartuntateräksiä tuli noin 30 sentin välein, eli 90 asteen kulmia meni sellaiset 600 kappaletta. Siinä meni tovi vääntäessä ja surratessa rautoja paikalleen. Tuli useaan otteeseen todettua, että minusta ei ainakaan raudoittajaa saisi aikaiseksi. Sen verran vaikeaa ja kömpelöä oli surraaminen.

Raudoituskin kuitenkin aikanaan valmistui ja pääsuunnittelija / vastaava kävi tarkastamassa tuloksen. Olisi kuulemma mieli tehnyt ottaa kuva, kun sen verran komeeta jälkeä oli (oliskohan ollut vain myyntipuheita?).

-J