Terasseja!

Elossa ollaan edelleen. Nyt on jo muutama kuukausi asumista takana ja aika menee kyllä melkoisella vauhdilla. On kyllä mukava asua täällä linnunlaulun keskellä 🙂

Kevään korvilla ollaan tehty terassitkin (eli siis pääosin iskä on tehnyt). Talosta tulee kyllä heti valmiimman oloinen kun sisään saa astua ihan oikealta terassilta, eikä niinkään betonilaatan päältä. Myös pilarien verhoukset Kannustalon tyyliin tuo aikamoisesti ilmettä talon ulkoasulle! Vielä kun nuo portaat vaihtuisivat itsekseen kuormalavoista johonkin lopullisempaan!

Muutenkin tuntemuksia kuvaa aika hyvin se mitä Helena sanoi tuossa yksi ilta Huvilaa & Huussia katsellessa:

– Olisi kyllä kiva kun sanoittaisiin vaan, ”Saa avata silmät” ja *TADAA* – piha olisi valmis!

No sitä odotellessa

Tässä hieman fiiliskuvia:

Takaterassilta

Sisäänkäynti! Oven koristeet & smyygit uupuu.

Aurora-mallin aita..

Talon päädystä!

Talo takaa.

Talo takaa osa 2.

Talo takaa osa 3.

Takaterassia

Takaterassia

Takaterassia

KHH-sisäänkäynti

KHH-sisäänkäyntiä

(seuraavaksi voin hieman esitellä taloa, millainen siitä nyt sitten lopulta tuli… ja sisäänkäynnitkin ovat saaneet jo kynnyspellit & koristelaudat!)

-Juha

Ulkokuvia talosta

Ei olekaan ulkokuvia ollut blogissa pitkään aikaan. Tältä se mäntykummun tupa näyttää näin talvea kohti mennessä!

-J

Mäntykummun tupa

Mäntykummun tupa

Kannustalon puutavaran laatu ei vakuuta

Pitää välillä vähän avautua. Meillä vaikutti talopakettia valitessa aika paljon se, että Kannustalolla piti olla ykkösluokkaista puutavaraa. Se viehätti, että työmaalla ei tarvitsisi valkata jokaista 2×2 rimaa, että voiko sitä käyttää vai ei. Senkun ottaisi nipusta ja iskisi kiinni. No tämä haavekuva oli ehkä vähän turhan optimistinen.

Lähinnä tuo irtotavaran laatu ei ole mitään priimaa ollut. Sisäkaton runkoja tehdessä juurikin nuo 2×2 olivat enemmänkin soveliaita veneen potkureihin kuin käytettäväksi mihinkään oikeasti. Iskä kävi jo pariin otteeseen hakemassa lisää puuta paikallisista liikkeistä kun hermot paloivat noihin rimpuloihin. Tiedän, me ollaan liian kilttejä rakentajia ja olisi pitänyt vaan aloittaa jo tuolloin reklamaatiorumba, että saisi kunnolliset kamat tontille. Rahallinen tappio ei noistakaan suuri ollut, mutta lähinnä ärsytti. Helpompi oli hakea vaan itse lisää.

Rouhitut nurkkalaudat, nämä on kaikki tällaisia, että näissä menee tällainen poikkikohouma. Osa vieläkin enemmän.

Toinen asia mikä ärsyttää on meidän keskimmäiset nurkkalaudat. Ne näyttää siltä, että

ne olisi höylätty kirveellä. Tai ehkä jyrsitty hampailla. Ilmeisesti jossain höylässä on ollut jotain vikaa tai vastaavaa, kun kaikissa samantyyppisissä oli sama ongelma. Ja hommia kun paiskotaan urakkatahdilla niin ehdittiin laittamaan nämä paikalleenkin, mutta seinässä ne näyttää aika karseilta. Näistä jo reklamoinkin Kannustalolle, mutta sieltä tuli tyly vastaus ”Mikäli asiakas asentaa tuotteen paikoilleen niin asiakas on silloin tuotteen hyväksynyt”. No pitäkää tunkkinne 🙂 Toki myönnän, että aika pienistä asioista on kyse, mutta silti! 🙂 Ja olisihan ne pitänyt nähdä jo ennen seinälle laittoa… mutta. Onneksi edes syöksytorvet tulevat noiden päälle, mutta talon päädyissä ne jää näkyviin.

Tässä lisää!

Että samaa moskaa se Kannustalojenkin puutavara on. Ei minulla muuta valittamista, ihan hyvin muuten toiminut Kannustalojen kanssa. Kaippa ne joskus tulee ne meidän ikkunatkin korjaamaan, mistä tehtiin reklamaatio huhtikuussa..

-J

Alustavaa maaliasiaa

Tämä Kannustalon pohjamaali kestää noin puoli vuotta. Tai siis suojaa puuta noin puoli vuotta (niin minä sen ymmärsin). Eli kesällä pitäisi tupa maalata.

Maalejakin on miljoonaa erilaista, on vesiohenteista on öljyohenteista, kiiltävää ja himmeää. Tämä Kannustalon pohjamaali kuulemma sopii sekä vesi-, että öljyohenteisille maaleille. Liikaa vaihtoehtoja tässäkin, olisi vain yksi niin valinta olisi taas helppoa. Väri on jotakuinkin tiedossa – haluamme talosta pinkin! No ei nyt kuitenkaan, ehkä sininen olisi lähempänä 🙂 Käytiin tuossa yksi ilta jo salaa katselemassa taloja yhdellä uudella asuntoalueella, että mikä olisi kiva väri (Eli jos näin tässä jossain lähellä epäilyttävän auton ajelemassa hiljaa ohi, on mahdollista, että se oli vaan meidän auto!). Kysyttiin myös Kannustalon myyjältä Kailta, että millä sävyllä yksi kivanvärinen Kannustalon kohde oli maalattu joskus viime vuonna. Sitäkin käytii salaa katsomassa – mutta nyt uudestaan tutkittua asiaa ei se niin kiva sävy ollutkaan 🙂

Millä te olette talonne maalanneet – ja tuliko hyvä?

-J

Viikonlopun aikaansaannoksia

Viikonloppuna ollaan oltu taas vaihteeksi katon kimpussa. Nyt vuorossa ollut nämä hitaat pikkulappeet, jotka on täynnä leikattavia tiilejä. Nyt ne olisi kaikki ladottu ja olisi jäljellä enää suoraa ja helppoa pintaa, mutta naulat loppuivat kesken. Eikä edes K-Raudassa ollut tilalle uusia. Aika heikkoa. Ihmeen vähän niitä nauloja kyllä katon mukana tuli, kun kuitenkin pitäisi naulata kaikki sivut kiinni ja keskeltäkin joka kuudes tiili. Eikä olla edes harjatiiliä naulattu kiinni vielä.

Laurin kanssa suunniteltiin viikko sitten hyvät patentit ilmastointien tuloputkien päihin (tai siis siihen ”ääniansan” päähän). Laitettiin sinne sikaflexillä armaflexinpalaset ääntä vaimentamaan. Melkoista flexiä. Uskon, että lähinnä tämän ansiosta ilmanvaihdosta tulee superhiljaiset! Laittelin niitä nyt lauantaina kiinni ja teippailin umpeen. Lauri jatkoi ilmanvaihtohommia ja siirtyi jo lopulta viemärintuuletusputkien ja radon-putkien kimppuun. Suunniteltiin niille jo vähän läpivientikohtia, mutta pitää ostaa sitä varten ihan läpivientitiilet, että tulee varmasti pitävät saumat.

Tänään oli ihan huippuhieno ilma, täydellinen kattohommiin. Tumma tiilikatto hohkaa lämpöä, niin tuntui jo ihan kesältä. Nyt olisi tuo etukuistin katto valmis jo reuna- ja harjatiilineen. Eli tuollainen siitä jotakuinkin tulee. Vielä puuttuu tuo etulappeen kulma, harjatiilet katolta, reunatiilet, sekä kuistit. Eli on siinä vielä vähän askarreltavaa. Jumpattiin myös porukalla lapetikkaat paikoilleen, eli katolle pääsee jo jotain kautta.

-J

Meillä on ovi!

Tänään talomme sai etu- ja takaoven. Iskä oli asennellut ne paikalleen ja nyt puuttuu enää kaksi ovea niin saataisiin talo lukkoon! Yläikkunasta mahtuu ehkä vielä pieni kiinalainen sisään, mutta se tuskin haittanee.

Aamulla, kun pyörähdin töihin mennessä raksan kautta Kairatecan päällysmies Ari totesi, että talo olisi pystytystarkastusta vailla jo maanantaina! Wow, alle viikkoon talo jo tässä vaiheessa, ei hullummin. Harmi vain, että olen maanantaina ja tiistaina työmatkalla, joten tarkastus pitää tehdä vasta keskiviikkona. Käytiin sitten illalla Pekan (vastaava) kanssa vähän jo rakennekuvia läpi ja tuumailtiin työn tuloksia. Tein myös havainnon, että talon sisällä on tällä hetkellä kylmempi kuin ulkona – laatta hohkaa jäätävää ilmaa!

Tänään oli ulko-ovien lisäksi tehty loppuun ruodeasennukset katolle. Myös terasseja oli jatkettu eteenpäin, mutta niissä ilmeisesti on vielä hommaa maanantainakin.

Huomenissa iskä lupasi hakea Juti-kummilta telineitä lainaan niin päästään jo ehkä nyt viikonloppuna aloittamaan ulkopaneeleiden laittoa.

-J

Talon pystytys – päivä 3

Talo alkaa olemaan nyt säältä suojassa. Aluskate oli miltei kokonaan levitetty, että nyt voi huokaista jo hieman helpoituksesta. Enää ei pitäisi sisälle asti sataa ellei sitten sada oikein kunnon tuulen kanssa. Myös pääsisäänkäynnin ja kodinhoitohuoneen terasseja oli aloitettu.

On muuten todella jännää aina työmatkalla miettiä, että miltähän talo nyt näyttää. Kivasti piristää päivää kun näkee, että hommat menee vauhdilla eteenpäin ja näkyvää syntyy joka päivä. Saa nähdä mikä tilanne on sitten, kun asennusporukka jättää vastuun meille 🙂

Pakko oli kivuta katollekin katsastamaan, että miltä se lähimaasto näyttää näin harjalta käsin. Sieltä näkyi pidemmälle mitä odotin (tai siis, että näkyy jopa valtatielle oli minulle yllätys). Ps. Miten pystyy lisäämään videota tänne wordpressiin? Otin videotakin tuosta kattoseikkailusta, mutta sitä ei pysty lisäämään jostain syystä.. Samoin asennuksesta olisi pari videopätkää.

-J

Meille tuli talo!

Tänään se päivä sitten vihdoin koitti, talon pystytys. Aamulla päräytimme jo puoli seitsemän aikaan tontille katsastamaan tilannetta. Vastassa oli mukava räntäsade ja hyinen tuuli – oikein parasta pystytyskeliä siis!

Melko tasan seitsemältä sitten saapui Kannustalon rekka tontille. Hieman jännitti, että uppoaako se tiehen, jääkö paikalleen sutimaan vai kenties ei mahdu kääntymään ollenkaan. Onneksi kaikki meni kaikin puolin hyvin ja hieman pehmennyt tiekin kesti rekan painon! Kuskit jopa päättivät peruuttaa isolta tieltä kapoista tonttitietä pitkin perille asti (olimme suunnitelleet, että kääntävät vasta lähempänä), eli joutuivat peruuttamaan täysperävaunurekkaa noin 100 metriä mukaanlukien 90 asteen käännös. Ei paha.

Onneksi pahin sade loppui ennen elementtien asennusta. Revimme pressut perustusten päältä pois ja luovutimme vastuun asentajille. Meillä pystytyksen hoitaa Kairateca Oy. Ja ainakin ensimmäisen päivän jälkeen vaikuttaa erittäin asialliselta porukalta. Asennus näyttää niin helpolta, kun tietää mitä tekee. Itse lähdin töihin hieman 10:n jälkeen ja siinä vaiheessa oli jo kaksi sivua pystyssä. Töistä palattua oli jo kaikki elementit asennettu kattotuoleineen. Melko mykistävän nopeasti se talo nousee! Ja pakkohan se on myöntää, että on se vaan pirun komea pytinki jo nyt 🙂

Tässä vähän koostetta päivän tapahtumista:

-J

Telaketjujen räminää

Puut saatiin kaadettua ja suurimmat oksat ajettiin kasalle tien varteen elokuun lopussa. Sitten liikkuikin asiat nopeasti eteenpäin. Itse asiassa melkein liiankin nopeasti, ei pysynyt enää langat ainakaan omissa käsissä.

Aluksi äiti teoriassa hommasi meille kaivurikuskin. Se löytyi itse asiasta naapurista, kaivamaan tuli vanha koulukaverini Juuso. Sehän meni putkeen. Juuso kävi yksi ilta kaivamassa kannot ylös ja hoiti myös kannoille jatkosijoituskohteen. Se kävi helposti. Nyt rupesi tontilla tapahtumaan!

Syyskuun alussa yksi perjantai olin työreissulla Saksassa ja Sveitsissä. Lentokentällä ollessa Helena soitti, että huomenna alkaa pohjatyöt. Eihän siinä voinut muuta sanoa kuin ”Aha”. Ei ollut mitään valmiina, ei mitään mietitty valmiiksi – mitähän tästäkin tulee. Hyvin suunniteltu on puoliksi tekemättä, eikun miten se meni. Paria viikkoa aikaisemmin, oltiin käyty treffaamassa LVI-suunnittelijaa. Sovittiin, että kuvat saadaan valmiiksi ennen hänen lomiansa. Suunnittelija soittikin ja mainitsi kuvien olevan kopiolaitoksella. Helena kiirehti töistänsä hakemaan vain saadakseen selville, että kuvia ei kyllä siellä ole. Yritin tavoitella miestä, mutta hän oli ilmeisesti lomansa aloittanut jo. Eli ilman kuvia pitäisi mennä.. Ensimmäinen (tuskin viimeinen) vastoinkäyminen.

(Myöhemmin kyllä selvisi, että koko kaveria ei ainakaan puhelimitse, tekstiviestitse tai sähköpostilla saa kiinni. Eikä niitä kuvia koskaan kuulunutkaan. Että semmoinen suunnittelija, teki mieli sanoa, että voi PER…ennapenkki.)

Lauantai koitti (syyskuun alkupuolella) ja menin tontille. Juuso oli jo tuonut kaivinkoneen ja iskä oli siellä suunnittelemassa talon korkoa. Me oltiin viikkoa aikaisemmin Helenan ja Jussin kanssa käyty merkkaamassa arviolta talon paikka. Aloin jo miettimään, että olikos se tässä nyt hyvä. Entä jos siirtäisikin vähän vielä pellolle päin? Tai vaikka poispäin? Olikohan nyt nurkat mitattu oikein?

Juuso kaivoi nopeasti anturan paikat auki salaojaa varten ja siinä sitten alettiin salaojia ja tarkastuskaivoja laittamaan. Osatkin loppui jo alkumatkalla ja piti käydä kaupasta hakemassa lisää. Laurikin tuli ammattilaisena auttelemaan ja saatiin viikonlopun aikana salaojat kaivettua ja murskeet täryteltyä. Salaojatkin on melko varmuuden maksimoimista, jos vesi tälle kumpareelle jää niin ihme kyllä on. Tai sitten melko kookas tulva. Mutta siinä tapauksessa ei taida edes salaojatkaan auttaa.

Kohtan saan jo nykyhetken kiinni!

P.S Kaverimme Askolasta kävivät tänään tontilla käymässä. Mukava yllätys.

-J

Talopaketti

Mitä jos rakennettaisiinkin pitkästä? Isäni oli vahvasti sitä mieltä, että siinä säästää rahaa. Minusta tuntui, että rakentamalla pätkästä, eli paketista, säästää hermoja. Tässä vaiheessa hermot arvostettiin korkeammalle.

Saatiin lopulta ruutupaperihahmoitelma valmiiksi. Insinöörinä piirsin sen tietysti excelillä. Eli ei tule hirveästi muita kuin suoria kulmia taloon.

Toukokuusta heinäkuuhun kierreltiin talomyyjiä samankaltaisen kuvan kera. Olin varma, että meidät nauretaan pihalle excel viritelmän takia, mutta onneksi meidät otettiin ihan vakavissaan vastaan. Kysyimme tarjouksia seitsemältä talopakettitoimittajalta:

• Omatalo
• Kastelli
• Teritalo
• Kannustalo
• Jukkatalo
• Herralatalo
• Jettatalo

Jokaiselta löysimme mallin, jonka pohjasta pystyttiin muokkaamaan meidän excel räpistystä vastaava kokonaisuus. Ei muuta ku tarjoukset vetämään ja odottamaan tuloksia.  Yksi kerrallaan tarjoukset sitten saapuivat. Niiden vertailu oli kyllä mahdoton tehtävä. Rahallisesti halvimman ja kalleimman tarjouksen ero oli noin 20 000 euroa. Mutta toimitussisällöt olivat aivan laidasta laitaan. Tässä on huonekorkeus 2,40 ja tässä 2,82 – eli runko on korkeampi, paljonkohan sekin maksaa. Tässä on koristeikkuna tässä ja jos sitä ei ottaisikaan tähän niin sen vaikutus on sen ja sen verran. Jossain on eristettä enemmän, onko sillä kustannusvaikutusta?

Lopulta päästiin johonkin ratkaisuun: meille tulee Kannustalo.  Osaltaan asiaan myös vaikutti se, että ulkonäöllisesti se miellytti enemmän ja sitä olimme pisimpään jo viilanneet. Ainoastaan Kannustalossa suunniteltiin talo jo valmiiksi ja sitten vasta pyydettiin tarjous. Muut tarjosivat excelin perusteella, joten mahdollisuus väärinkäsityksiin oli suurehko (vaikka tuosta excelistähän nyt käy täysin selväksi kaikki asiat?). Jonkin verran valintaan vaikutti myös myyjän persoonallisuus. Toiset myyjät ärsyttivät jo ensi hetkestä lähtien, toisien kanssa tultiin todella hyvin juttuun. Kannustalon paikallinen myyjä oli oikein mukava tuttavuus ja uskon, että jatkossakin homma pelaa hyvin.

P.S Tänään meille valettiin sokkeli. Kiitoksia talkooporukalle Iskä, Jussi, Helena, Seppo, Tuire ja Vesku! Kirjoitan kyllä valuistakin myöhemmin kuvien kera, kunhan saan nykyhetken kiinni! (ei pitäisi aloittaa kesken kaiken tällaista kirjoitusprojektia, helpompi olisi kirjoittaa kronologisessa järjestyksessä)

-J