Väliaikaisen katon paikkausta

Nyt myrskytuulten aikana vähän jännitti, että mitenköhän meidän väliaikainen katto pysyy paikallaan. Näin jo sieluni silmin, että koko katto on lähtenyt kävelemään: ”Valtatie kuudella on keskeytetty liikenne lentävän sinivalkoisen pressukaton takia”. Tai sitten, että koko pressu löytyy jostain synkimmän kuusimetsän perukoilta, tai kuusen latvasta.

Aamulla olikin pakko mennä katsomaan, mikä tilanne tontilla on. Jännityksellä odotin, että missä kondiksessa peite on. Aluksi näyttikin ihan lupaavalta, toinen puoli täysin kondiksessa – hyvä! Toisella puolella pressu oli päässyt vähän karkuun laudan alta. Ei siis mitään katastrofaalista. Joutui pikkaisen vaan paikkaushommiin. Olen jo tyhjentänyt autonkin rakennustarvikkeista, mikä aiheutti mielenkiintoisia tilanteita. Vasara oli onneksi mukana, mutta nauloja ei. Yritin etsiä maasta jotain väänneltyjä nauloja, että saisin uudelleen pressun kiinni. Harvinaisen tarkkaan on siivottu kyllä piha-alue, kun vaivaiset viisi naulaa sain metsästettyä kissojen ja koirien kanssa. No pääasia, että sain reiän paikattua ja kaikki on taas kondiksessa. Sisälle oli päässyt jonkin verran vettä, mutta eiköhän sekin sieltä haihdu ajan kanssa. Yritin silmäillä yleistilannetta teltan sisällä ja näytti, että muualta laatta olisi kyllä kuiva. Että pressuviritelmät pitää oikeasti vettä. Erinomaista!

-J

perustusten peittäminen pressulla 

Betonilaatta talvikuntoon

Tänään jatkettiin siitä, mihin lauantaina jäätiin. Ensimmäisenä piti metsästää hieman vahvempaa kevytpeitettä ympäri Kouvolaa. Lopulta onneksi löytyikin (jestas, on muuten melko hinnakkaita moiset!). Levitettiin peitteet iskän kanssa harjan toiselle puolelle ja terassien laatoille. Kun aloitettiin, niin oli tyyntä. Palkitsevaa oli, kun levitettiin muutama peite niin tuulenpuuska pääsi peitteiden alle levittäen ne. Jes, ei muuta kuin alusta – ja jos laittaisi tällä kertaa kiinni samantien.

Naulailtiin peitteet reunoista kiinni, ja päätyihin laitettiin vanerit. Sen verran jätettiin rakoja reunoille, että ilma kiertää ja laatta pääsee kuivumaan rauhassa. Pakko myöntää näin jälkikäteen, että kätevä harja saatiin laatalle rakennettua kaikista sokkelista jääneestä puutavarasta. Samalla hyvä talvivarasto lankuille. Menee vaan sitten purkamisessa yksi päivä enemmän. Se on sitten joskus maaliskuussa vasta.

Kuulemma ei välttämättä tarvitsisi edes peittää talveksi betonilaattaa, mutta kai tämäkin on sitä tuttua varmuuden maksimoimista. Itse ajattelin asian niin, että jos laatassa on pieni halkeama johon pääsee vettä ja se pääsee jäätymään, voi se aiheuttaa suuremman vaurion. Ja peittämällä laattaa saadaan ainakin todennäköisyydet puolelle, että laatalle pääsisi mahdollisimman vähän vettä ja lunta.

Nyt tuo näyttää ulospäin bunkkerilta. Mäntykummun bunkkeri! Jussi mainitsikin, että kyläläiset varmaan ihmettelee, että me rakennettiin talo maan alle! 🙂

-J

Katto betonilaatalle

 

Talo harjakorkeudessa!

No ainakin teoriassa. Eli siis laitettiin tänään iskän kanssa laatalle peittoa ja siitä tuli ihan matalan talon näköinen. Nykyisin onkin korkeat huonetilat kovinta huutoa, niin jos seuraavaksi tuleekin tälläiset 50 cm huonekorkeudet muotiin. Pistää miettimään. Maanantaina pitää vielä jatkaa, kun pressut loppuivat vähän kesken.. Samalla kun me laitettiin huputusta laatalle, niin Jussi mylläsi autotallin pohjaa / ympäristöä. Alkaa olemaan projekti syksyn osalta jo hyvässä jamassa!

Vanha työkaverini Atte käväisi tänään paikalla ja napsi hifikamerallaan superhienoja kuvia! Tuhannet kiitokset Atelle kuvista!

Paras on kyllä tämä yksi kuva, jossa minua on 2 kappaletta! Raksalla on siis niin kiire, että pitää jo olla kahdessa paikassa yhtä aikaa 🙂

-J