Tapahtui viime viikonloppuna

Kuten eilen jo mainitsin, viime viikonloppuna oli tontilla kova tohina. Juuso toi taas kaivinkoneen (itseasiassa Jukka kaivoi perjantaina, elikkä Juuson isä) perjantaiaamuna.

Viikonlopun päätavoitteena oli saada täytöt aluille. Iskä oli käynyt hakemassa lätkän viikonlopuksi vuokralle. Perjantaina iskä, Jussi, Lauri ja Jukka/Juuso aloittivat sisätäytöillä. Pohjalle tuli 30 cm kerros kapillaarikatkoa, jotta kosteus ei pääse kapillaarisesti johtumaan talon perustaan. Kapillaarikatkon jälkeen porukka laittoi kattovesienputket ja rännikaivot. On tärkeää rakennuksen kannalta, että katolta valuva vesi ei pääse rakenteisiin. Tosin edelleen tässä meidän kummulla maasto vetää vettä loputtomasti, mutta onhan se hyvä varmuuden maksimoimiseksi.

Yksi dilemma asentamisessa oli, että laitetaanko putket routasuojauksen alle vai päälle. Alla ne olisivat roudalta suojassa, mutta saattaisivat johtaa kylmää ilmaa routasuojauksen alle putkia pitkin. Päälle asentaessa ei kylmää johtuisi, mutta putket olisivat alttiit jäätymään. Molempia vaihtoehtoja kyllä minulle perusteltiin, mutta päädyttiin sitten laittamaan putket routasuojauksen alle.

Me liityimme Helenan kanssa mukaan vasta lauantaiaamuna. Keli oli – kosteahko. Ei muuta kuin kumipuku niskaan ja hommiin. Koko syksyn viikonloput onkin ollut todella hyvää raksasäätä, ei ole tainnut sataa kertaakaan viikonloppuisin, kun ollaan oltu töissä. Lauantaina jatkettiin sisätäyttöjä. Lopputäyttö tuli hieman hienommalla maa-aineksella ja tärytettiin se korkoonsa.

Lauri oli saanut tehtäväkseen LVI alan kovana ammattilaisena meidän talon putkien laitot. Laurin kanssa mittailtiin viemärien paikat kohdilleen ja aloitettiin ulkoroutasuojausta. Perustussuunnittelija oli piirtänyt koko rakennuksen ympäri 10 cm kerroksen routasuojausta. Tämän päälle oli piirretty myös muovi, mutta EPS-levy valmistajat suosittelevat, ettei muovikalvoa käytetä. Soittelin perustussuunnittelijalle ja hän sanoi, ettei muovia ehkä kannatakaan laittaa. Jätettiin siis laittamatta.

Oli suhteellisen kosteaa hommaa vesisateessa sadepuvussa kyykkiä routasuojauksia paikalleen. Saatiin kuitenkin todella nopeasti laitettua suojaukset, kun Jussi oli täryttänyt pohjan jo kunnolla tasaiseksi ja viettämään anturasta ulospäin. Perustussuunnittelija mainitsi, että talon nurkissa eristettä pitäisi olla pidemmälti. Kaikessa tohinassa se jäi laittamatta (osittain tietoinen päätös). Eli nyt on siis 120 cm etäisyys anturasta tasaisesti (paitsi pariin kulmaan lisättiin etäisyyttä, että kattovesiputket jäi routasuojan alle) – en kyllä usko, että tämä olisi kovin routaherkkää aluetta. Saa nähdä tuleeko kaduttamaan.

.. jatkuu..

-J

Muotti täyteen!

Ennen anturan valua piti käydä tukkimassa anturalankun alusta, ettei betoni karkaa valussa. Siinä tuntui tehdessä, että ei mielekkäämpää tekemistä ole taputellessa ja potkiessa hiekkaa muottien alle!

28.9.2011 sitten koitti valupäivä. Sain haalittua lyhyellä varoajalla hyvän talkooporukan valua hoitamaan. Eli luonnollisesti iskä ja Jussi olivat menossa mukana heidän lisäksi Seppo-eno lupasi tulla talkoisiin mukaan (Itsenihän ulkoistin hommasta kokonaan, jotta työnlaatu pysyisi hyvänä. Keskellä päivää kun valaa, niin toimistohiiri pääsee vähän huonosti paikalle).

Oltiin sovittu betonifirman kanssa, että keskiviikkona iltapäivällä noin klo 14 pumppu saapuu paikalle. Kahden jälkeen iskä rupesi jo soittelemaan perään, että olikos sitä betonia tulossa ja monelta. Betonifirmasta vaan todettiin, että he siirsivät valua torstaille. Siirsivät valua? Ajattelikohan kukaan ilmoittaa meille ollenkaan vai pitäisikö talkooporukan odotella paikan päällä vuorokausi? Todella hienosti meni se homma.

No onneksi pumppu saatiin paikalle hieman ennen kello viittä ja valu saatiin aluille (Rudus kyllä kehtasi laskuttaa ylityötunneista, vaikka moka oli ilmiselvästi heidän!). Helenan sisko Ullakin tuli katsomaan meininkiä juuri kun valu alkoi ja samalla pääsi betonivibran varteen upouusissa farmareissaan ja kengissään. Onneksi Helena kiiruhti töistänsä vapauttamaan Ullan kiireesti pesemään betonisia vaatteitaan (pesulaskua odotellessa 🙂

No loppu hyvin, kaikki hyvin. Anturan muotti saatiin täyteen ja minäkin kerkesin juuri valun jälkeistä nuotiomakkaraa syömään! Oikein superpaljon kiitoksia valuporukalle!

-J

Anturasta se talon teko alkaa

Salaojat saatiin maahan ja peitettiin ne salaojasoralla. Siihen päälle tärytettiin mursketta noin 30 sentin kerros. Sitten olisi anturan vuoro. Eli tästä sitten talo alkaisi sentti sentiltä nousemaan! Valun jälkeen meillä olisi jo 20 senttiä valmista!

Perustussuunnittelija lähetti meille kuvat. Printanttiin kuvat fiksuna A4:na ulos, kun ei siinä vaiheessa vielä isompana saatu (myöhemmin kyllä sitten laminoitiin vähän isompikin läpyskä). Siitähän oli mukava katsella ”mitäs tossa lukee, onkos toi kasi vai kutonen”, ”mitäs tuohon on rustattu, paljonkos se mitta on”. Saatiin kuitenkin jotakuinkin selvää ja alkoi ankara anturan paikan mittaaminen.

Iskä ja Jussi aloitti jo arkena anturan tekoa. He löivät laudat sepeliin rautatapeilla kiinni. Siihen päälle alkoi anturan muotti hahmottua. Iskällä oli onneksi jotain jämä vanerisoiroa ja Jussilla lankkua, niin ei tarvinut tässä vaiheessa mitään suuria investointeja vielä tehdä. Anturan muotitus saatiin nopeasti tehdyksi. Melkeimpä suurempi homma oli anturan raudoitus. Anturan pohjalle tuli kiertämään 4 x 10mm harjaterästä. Näistä lähti tartunnat sokkelia varten. Iskä oli sitä mieltä, että betonista tehden saadaan jäykempi perusta, tiedä häntä, mutta meidän sokkeli tosiaan tehdään myös betonista. En tiedä oltaisiinko selvitty helpommalla harkoista tehden.

Tartuntojen tekeminen oli aikaa vievää hommaa. Jussilta löytyi (Jussilla on kyllä kaikkea, melkein sama kun rakentajan konevuokraamossa asioisi, oltaisiin oltu monesti pulassa ilman Jussin ja iskän varastoja) raudan taivutus… laite, mikähän sen oikea nimi edes on. Olkoon nyt vaikka taivutin! Tartuntateräksiä tuli noin 30 sentin välein, eli 90 asteen kulmia meni sellaiset 600 kappaletta. Siinä meni tovi vääntäessä ja surratessa rautoja paikalleen. Tuli useaan otteeseen todettua, että minusta ei ainakaan raudoittajaa saisi aikaiseksi. Sen verran vaikeaa ja kömpelöä oli surraaminen.

Raudoituskin kuitenkin aikanaan valmistui ja pääsuunnittelija / vastaava kävi tarkastamassa tuloksen. Olisi kuulemma mieli tehnyt ottaa kuva, kun sen verran komeeta jälkeä oli (oliskohan ollut vain myyntipuheita?).

-J

Telaketjujen räminää

Puut saatiin kaadettua ja suurimmat oksat ajettiin kasalle tien varteen elokuun lopussa. Sitten liikkuikin asiat nopeasti eteenpäin. Itse asiassa melkein liiankin nopeasti, ei pysynyt enää langat ainakaan omissa käsissä.

Aluksi äiti teoriassa hommasi meille kaivurikuskin. Se löytyi itse asiasta naapurista, kaivamaan tuli vanha koulukaverini Juuso. Sehän meni putkeen. Juuso kävi yksi ilta kaivamassa kannot ylös ja hoiti myös kannoille jatkosijoituskohteen. Se kävi helposti. Nyt rupesi tontilla tapahtumaan!

Syyskuun alussa yksi perjantai olin työreissulla Saksassa ja Sveitsissä. Lentokentällä ollessa Helena soitti, että huomenna alkaa pohjatyöt. Eihän siinä voinut muuta sanoa kuin ”Aha”. Ei ollut mitään valmiina, ei mitään mietitty valmiiksi – mitähän tästäkin tulee. Hyvin suunniteltu on puoliksi tekemättä, eikun miten se meni. Paria viikkoa aikaisemmin, oltiin käyty treffaamassa LVI-suunnittelijaa. Sovittiin, että kuvat saadaan valmiiksi ennen hänen lomiansa. Suunnittelija soittikin ja mainitsi kuvien olevan kopiolaitoksella. Helena kiirehti töistänsä hakemaan vain saadakseen selville, että kuvia ei kyllä siellä ole. Yritin tavoitella miestä, mutta hän oli ilmeisesti lomansa aloittanut jo. Eli ilman kuvia pitäisi mennä.. Ensimmäinen (tuskin viimeinen) vastoinkäyminen.

(Myöhemmin kyllä selvisi, että koko kaveria ei ainakaan puhelimitse, tekstiviestitse tai sähköpostilla saa kiinni. Eikä niitä kuvia koskaan kuulunutkaan. Että semmoinen suunnittelija, teki mieli sanoa, että voi PER…ennapenkki.)

Lauantai koitti (syyskuun alkupuolella) ja menin tontille. Juuso oli jo tuonut kaivinkoneen ja iskä oli siellä suunnittelemassa talon korkoa. Me oltiin viikkoa aikaisemmin Helenan ja Jussin kanssa käyty merkkaamassa arviolta talon paikka. Aloin jo miettimään, että olikos se tässä nyt hyvä. Entä jos siirtäisikin vähän vielä pellolle päin? Tai vaikka poispäin? Olikohan nyt nurkat mitattu oikein?

Juuso kaivoi nopeasti anturan paikat auki salaojaa varten ja siinä sitten alettiin salaojia ja tarkastuskaivoja laittamaan. Osatkin loppui jo alkumatkalla ja piti käydä kaupasta hakemassa lisää. Laurikin tuli ammattilaisena auttelemaan ja saatiin viikonlopun aikana salaojat kaivettua ja murskeet täryteltyä. Salaojatkin on melko varmuuden maksimoimista, jos vesi tälle kumpareelle jää niin ihme kyllä on. Tai sitten melko kookas tulva. Mutta siinä tapauksessa ei taida edes salaojatkaan auttaa.

Kohtan saan jo nykyhetken kiinni!

P.S Kaverimme Askolasta kävivät tänään tontilla käymässä. Mukava yllätys.

-J