Tänään jatkettiin siitä, mihin lauantaina jäätiin. Ensimmäisenä piti metsästää hieman vahvempaa kevytpeitettä ympäri Kouvolaa. Lopulta onneksi löytyikin (jestas, on muuten melko hinnakkaita moiset!). Levitettiin peitteet iskän kanssa harjan toiselle puolelle ja terassien laatoille. Kun aloitettiin, niin oli tyyntä. Palkitsevaa oli, kun levitettiin muutama peite niin tuulenpuuska pääsi peitteiden alle levittäen ne. Jes, ei muuta kuin alusta – ja jos laittaisi tällä kertaa kiinni samantien.
Naulailtiin peitteet reunoista kiinni, ja päätyihin laitettiin vanerit. Sen verran jätettiin rakoja reunoille, että ilma kiertää ja laatta pääsee kuivumaan rauhassa. Pakko myöntää näin jälkikäteen, että kätevä harja saatiin laatalle rakennettua kaikista sokkelista jääneestä puutavarasta. Samalla hyvä talvivarasto lankuille. Menee vaan sitten purkamisessa yksi päivä enemmän. Se on sitten joskus maaliskuussa vasta.
Kuulemma ei välttämättä tarvitsisi edes peittää talveksi betonilaattaa, mutta kai tämäkin on sitä tuttua varmuuden maksimoimista. Itse ajattelin asian niin, että jos laatassa on pieni halkeama johon pääsee vettä ja se pääsee jäätymään, voi se aiheuttaa suuremman vaurion. Ja peittämällä laattaa saadaan ainakin todennäköisyydet puolelle, että laatalle pääsisi mahdollisimman vähän vettä ja lunta.
Nyt tuo näyttää ulospäin bunkkerilta. Mäntykummun bunkkeri! Jussi mainitsikin, että kyläläiset varmaan ihmettelee, että me rakennettiin talo maan alle! 🙂
-J





