Sokkeli hahmottuu

Anturan päälle tulee sokkeli. Kuten jo aikaisemmin mainitsin, niin meille sokkeli tehdään kokonaan betonista. Nykyisin taitaa suurin osa omakotitalon rakentajista tehdä harkkoperustuksen, ainakin olen siinä luulossa. Me valittiin sokkelin materiaaliksi betoni lähinnä siksi, että meidän perustukset joutuu talvehtimaan tulevan talven ihan yksikseen. Harkko on huokoista materiaalia ja se imee vettä, jos sitä ei pinnoita. Ja kuitenkin sokkelin pinnoitus tulisi tehtyä vasta sitten, kun talo on päällä. Tästähän ei mitään faktatietoa ole, joten ihan mutulla valitsin toisin sanoen! Ja iskä oli vahvasti sitä mieltä, että oikeissa taloissa on betonisokkeli.. Ei kai siihen ole enää mitään lisättävää

Valu oli keskiviikkona, joten torstaina illalla aloitimme hiljalleen muottien purkamisen. Jätettiin osa muotista ehjiksi, että niiden päältä on hyvä sitten valaa sokkelia. Iskä ja Jussi aloittivat perjantaina sokkelin muotituksen. Sokkelia piti mitata jopa tarkemmin, kuin anturaa, sillä tässä ei ole enää toleranssia paljoakaan. Kannustalon ohjeiden mukaan taitaa olla 0,5 cm toleranssi, mikä tuntuu sekin aika isolta. No antura sentään oltiin mitattu oikein, kun sokkeli siihen mahtui.

Seuraavana viikonloppuna alkoi sitten sokkelin teko ihan tosissaan. Teemme myös terassin sokkelin samalla ja siihenkin tulee betonilaatta, joten muotitettavaa riitti. Ostin vajaasärmäistä lankkua muotteja varten ja oli paikoitellen jopa haasteellista löytää suoria kappaleita. Tuntui, että lankut kelpaisivat sellaisenaan esimerkiksi lentokoneen propelliksi tai veneen potkuriksi. Osa oli niin käyriä, että niistä olisi voinut tehdä vaikka ympyränmuotoisen talon. Onneksi kuitenkin sen verran suoria yksilöitäkin nipusta löytyi, että saatiin ensimmäinen puoli tehtyä. Vai olisikohan se ympyränmuotoinen ollutkin ihan hyvä?

Taas oli edessä raudoitus. Raudat loppuivat kesken, koska laskettiin pikkuriikkisen väärin tarvittavat raudat (ei laskettu, että sitähän tarvitsee molemmille puolille, no pikkumoka). No raudat saatiin paikalle ja päästiin aloittamaan. Helena sai vastuulleen nyt rautojen kääntämisen. Tartuntojen yläpintaan tuli u-mallinen rauta, joka sitoi raudat yhteen. U-mallisia rautoja tuli noin 300 kappaletta, joten puuhaa riitti. Näiden lisäksi sokkelia kiertämään tuli 2x10mm ja muutamia 8mm rautoja (olisikohan ollut 6kpl).

-J

Anturasta se talon teko alkaa

Salaojat saatiin maahan ja peitettiin ne salaojasoralla. Siihen päälle tärytettiin mursketta noin 30 sentin kerros. Sitten olisi anturan vuoro. Eli tästä sitten talo alkaisi sentti sentiltä nousemaan! Valun jälkeen meillä olisi jo 20 senttiä valmista!

Perustussuunnittelija lähetti meille kuvat. Printanttiin kuvat fiksuna A4:na ulos, kun ei siinä vaiheessa vielä isompana saatu (myöhemmin kyllä sitten laminoitiin vähän isompikin läpyskä). Siitähän oli mukava katsella ”mitäs tossa lukee, onkos toi kasi vai kutonen”, ”mitäs tuohon on rustattu, paljonkos se mitta on”. Saatiin kuitenkin jotakuinkin selvää ja alkoi ankara anturan paikan mittaaminen.

Iskä ja Jussi aloitti jo arkena anturan tekoa. He löivät laudat sepeliin rautatapeilla kiinni. Siihen päälle alkoi anturan muotti hahmottua. Iskällä oli onneksi jotain jämä vanerisoiroa ja Jussilla lankkua, niin ei tarvinut tässä vaiheessa mitään suuria investointeja vielä tehdä. Anturan muotitus saatiin nopeasti tehdyksi. Melkeimpä suurempi homma oli anturan raudoitus. Anturan pohjalle tuli kiertämään 4 x 10mm harjaterästä. Näistä lähti tartunnat sokkelia varten. Iskä oli sitä mieltä, että betonista tehden saadaan jäykempi perusta, tiedä häntä, mutta meidän sokkeli tosiaan tehdään myös betonista. En tiedä oltaisiinko selvitty helpommalla harkoista tehden.

Tartuntojen tekeminen oli aikaa vievää hommaa. Jussilta löytyi (Jussilla on kyllä kaikkea, melkein sama kun rakentajan konevuokraamossa asioisi, oltaisiin oltu monesti pulassa ilman Jussin ja iskän varastoja) raudan taivutus… laite, mikähän sen oikea nimi edes on. Olkoon nyt vaikka taivutin! Tartuntateräksiä tuli noin 30 sentin välein, eli 90 asteen kulmia meni sellaiset 600 kappaletta. Siinä meni tovi vääntäessä ja surratessa rautoja paikalleen. Tuli useaan otteeseen todettua, että minusta ei ainakaan raudoittajaa saisi aikaiseksi. Sen verran vaikeaa ja kömpelöä oli surraaminen.

Raudoituskin kuitenkin aikanaan valmistui ja pääsuunnittelija / vastaava kävi tarkastamassa tuloksen. Olisi kuulemma mieli tehnyt ottaa kuva, kun sen verran komeeta jälkeä oli (oliskohan ollut vain myyntipuheita?).

-J

Telaketjujen räminää

Puut saatiin kaadettua ja suurimmat oksat ajettiin kasalle tien varteen elokuun lopussa. Sitten liikkuikin asiat nopeasti eteenpäin. Itse asiassa melkein liiankin nopeasti, ei pysynyt enää langat ainakaan omissa käsissä.

Aluksi äiti teoriassa hommasi meille kaivurikuskin. Se löytyi itse asiasta naapurista, kaivamaan tuli vanha koulukaverini Juuso. Sehän meni putkeen. Juuso kävi yksi ilta kaivamassa kannot ylös ja hoiti myös kannoille jatkosijoituskohteen. Se kävi helposti. Nyt rupesi tontilla tapahtumaan!

Syyskuun alussa yksi perjantai olin työreissulla Saksassa ja Sveitsissä. Lentokentällä ollessa Helena soitti, että huomenna alkaa pohjatyöt. Eihän siinä voinut muuta sanoa kuin ”Aha”. Ei ollut mitään valmiina, ei mitään mietitty valmiiksi – mitähän tästäkin tulee. Hyvin suunniteltu on puoliksi tekemättä, eikun miten se meni. Paria viikkoa aikaisemmin, oltiin käyty treffaamassa LVI-suunnittelijaa. Sovittiin, että kuvat saadaan valmiiksi ennen hänen lomiansa. Suunnittelija soittikin ja mainitsi kuvien olevan kopiolaitoksella. Helena kiirehti töistänsä hakemaan vain saadakseen selville, että kuvia ei kyllä siellä ole. Yritin tavoitella miestä, mutta hän oli ilmeisesti lomansa aloittanut jo. Eli ilman kuvia pitäisi mennä.. Ensimmäinen (tuskin viimeinen) vastoinkäyminen.

(Myöhemmin kyllä selvisi, että koko kaveria ei ainakaan puhelimitse, tekstiviestitse tai sähköpostilla saa kiinni. Eikä niitä kuvia koskaan kuulunutkaan. Että semmoinen suunnittelija, teki mieli sanoa, että voi PER…ennapenkki.)

Lauantai koitti (syyskuun alkupuolella) ja menin tontille. Juuso oli jo tuonut kaivinkoneen ja iskä oli siellä suunnittelemassa talon korkoa. Me oltiin viikkoa aikaisemmin Helenan ja Jussin kanssa käyty merkkaamassa arviolta talon paikka. Aloin jo miettimään, että olikos se tässä nyt hyvä. Entä jos siirtäisikin vähän vielä pellolle päin? Tai vaikka poispäin? Olikohan nyt nurkat mitattu oikein?

Juuso kaivoi nopeasti anturan paikat auki salaojaa varten ja siinä sitten alettiin salaojia ja tarkastuskaivoja laittamaan. Osatkin loppui jo alkumatkalla ja piti käydä kaupasta hakemassa lisää. Laurikin tuli ammattilaisena auttelemaan ja saatiin viikonlopun aikana salaojat kaivettua ja murskeet täryteltyä. Salaojatkin on melko varmuuden maksimoimista, jos vesi tälle kumpareelle jää niin ihme kyllä on. Tai sitten melko kookas tulva. Mutta siinä tapauksessa ei taida edes salaojatkaan auttaa.

Kohtan saan jo nykyhetken kiinni!

P.S Kaverimme Askolasta kävivät tänään tontilla käymässä. Mukava yllätys.

-J