Myrskytuhojen raivausta

Tänään oli töistä vapaapäivä. Käytiin iskän kanssa vähän siistimässä myrskytuhoja tontilla. Kävin Jussilta lainaamassa tarpeelliset varusteet eli moottorisahan, metsurinhousut, metsurinkypärä, kirveen ja metsurinsaappaat.

Kun pääsin tontille oli iskä jo intoa puhkuen oksimassa ensimäisen männyn runkoa. Homma sujuikin paljon nopeammin, mitä ajattelin. Olin jo ihan varma, että saa koko päivän väännellä niitä puita poikki. Mutta eihän siihen nyt mennytkään kuin joku tunti. Eikä edes menetetty käsiä tai jalkoja, eikä jääty runkojen alle. Ihan positiivinen yllätys. Kaadettiin samalla yksi kenossa ollut mänty. Nyt tuohon etupihalle (mihin varta vasten jätettiin tuo viiden männyn ryhmä) jäi enää 2 mäntyä. Ja toinen niistäkin on jonkin verran vinossa. Saa nähdä tuleeko se sitten seuraavassa myrskyssä alas 🙂

Kasailin myös suurimmat oksat kasalle jos ne saisi vaikka metsäkoneella siirrettyä kätevästi. Laitoin myös luonnoneristettä vähän pienpuhdistamon päälle. Jos se estäisi sen jäätymisen. Puhdistamossa on jonkin verran vettä ja olen melko varma, että se jäätyy kun puhdistamoa ei käytetä talvisin. Jos nämä auttaisi edes vähäsen!

Kävin myös konttailemassa pressujen alla. Laatta on pääosin kuiva, mutta tiettyihin kohtiin pääsee valumaan vähän vettä. Ja siellä näytti muutenkin ihan hyvältä. On muuten melko homma kontata betonilaatalla tuo talo päästä päähän ja takaisin 🙂

-J

Eristettä puhdistamon päällä!

Pientä parturointia

Kun rakentaa pystymetsään, on puut vähän häiriötekijänä. Meidän tontillahan puita oli ihan kohtuullisen runsaasti. Meillä oli jopa dilemma mitä tehdä puille: sahauttaako sahatavaraksi vai myykö eteenpäin. Ja jos sahauttaa, niin mitä niistä voi sahata? Puulaatujakin on turhan monta, eikä asiaa auttanut, ettei meillä ollut tässä vaiheessa kovin tarkkaa käsitystä mitä esimerkiksi suunnitellun autotallin runko on syönyt sisäänsä.

Aikamme pähkäiltyämme tulimme siihen tulokseen, että ehkäpä on helpompi jos kaadetaan puut ja dumpataan ne pois. Jos niitä alkaa sahauttamaan, taapeloimaan, varastoimaan ynnä muuta tässä muutenkin kiireisessä aikataulussa, niin siitä ei tule mitään!

Joten elokuussa tontillemme saapui monitoimikone (ei kenwood eikä philips), elikkä moto. Helena oli alan ihmisenä merkannut, että mistä kaadetaan ja mihin pitää joku risu jättää pystyyn. Sekin oli paljon vaikeampaa kuin kuvittelisi. Jotenkin omiin puihin kerkesi jo muutamassa kuukaudessa syntymään tunneside ”eiiiihän me nyt sitä kaadeta”. Kun merkattiin kaadettavia puita, tuntui, että tähänhän tulee jumalaton aukko. Mutta nykyisin kun paikan päällä kattelee, niin enemmänkin olisi voinut ottaa. Ohessa muutamia kuvia koko prosessista.

-J