Sokkelin tuplaus

Sokkelin tuplaukseen meillä oli suuri talkooporukka: Iskä, Jussi, Lauri, Ulla ja Raino. Nopeasti saatiinkin näkyvää aikaan ja saatiin yhdessä viikonlopussa tuplattua melkein koko sokkeli. Ainoastaan terassin kohdat jäi vajaaksi ja sekin vain siksi, että välikkeet loppuivat kesken. Kiitos kaikille ja Arjalle erityiskiitos muonituksesta!

Ja olihan kovat talkoobileet!

-J

Mainokset

Sokkeli hahmottuu

Anturan päälle tulee sokkeli. Kuten jo aikaisemmin mainitsin, niin meille sokkeli tehdään kokonaan betonista. Nykyisin taitaa suurin osa omakotitalon rakentajista tehdä harkkoperustuksen, ainakin olen siinä luulossa. Me valittiin sokkelin materiaaliksi betoni lähinnä siksi, että meidän perustukset joutuu talvehtimaan tulevan talven ihan yksikseen. Harkko on huokoista materiaalia ja se imee vettä, jos sitä ei pinnoita. Ja kuitenkin sokkelin pinnoitus tulisi tehtyä vasta sitten, kun talo on päällä. Tästähän ei mitään faktatietoa ole, joten ihan mutulla valitsin toisin sanoen! Ja iskä oli vahvasti sitä mieltä, että oikeissa taloissa on betonisokkeli.. Ei kai siihen ole enää mitään lisättävää

Valu oli keskiviikkona, joten torstaina illalla aloitimme hiljalleen muottien purkamisen. Jätettiin osa muotista ehjiksi, että niiden päältä on hyvä sitten valaa sokkelia. Iskä ja Jussi aloittivat perjantaina sokkelin muotituksen. Sokkelia piti mitata jopa tarkemmin, kuin anturaa, sillä tässä ei ole enää toleranssia paljoakaan. Kannustalon ohjeiden mukaan taitaa olla 0,5 cm toleranssi, mikä tuntuu sekin aika isolta. No antura sentään oltiin mitattu oikein, kun sokkeli siihen mahtui.

Seuraavana viikonloppuna alkoi sitten sokkelin teko ihan tosissaan. Teemme myös terassin sokkelin samalla ja siihenkin tulee betonilaatta, joten muotitettavaa riitti. Ostin vajaasärmäistä lankkua muotteja varten ja oli paikoitellen jopa haasteellista löytää suoria kappaleita. Tuntui, että lankut kelpaisivat sellaisenaan esimerkiksi lentokoneen propelliksi tai veneen potkuriksi. Osa oli niin käyriä, että niistä olisi voinut tehdä vaikka ympyränmuotoisen talon. Onneksi kuitenkin sen verran suoria yksilöitäkin nipusta löytyi, että saatiin ensimmäinen puoli tehtyä. Vai olisikohan se ympyränmuotoinen ollutkin ihan hyvä?

Taas oli edessä raudoitus. Raudat loppuivat kesken, koska laskettiin pikkuriikkisen väärin tarvittavat raudat (ei laskettu, että sitähän tarvitsee molemmille puolille, no pikkumoka). No raudat saatiin paikalle ja päästiin aloittamaan. Helena sai vastuulleen nyt rautojen kääntämisen. Tartuntojen yläpintaan tuli u-mallinen rauta, joka sitoi raudat yhteen. U-mallisia rautoja tuli noin 300 kappaletta, joten puuhaa riitti. Näiden lisäksi sokkelia kiertämään tuli 2x10mm ja muutamia 8mm rautoja (olisikohan ollut 6kpl).

-J

Telaketjujen räminää

Puut saatiin kaadettua ja suurimmat oksat ajettiin kasalle tien varteen elokuun lopussa. Sitten liikkuikin asiat nopeasti eteenpäin. Itse asiassa melkein liiankin nopeasti, ei pysynyt enää langat ainakaan omissa käsissä.

Aluksi äiti teoriassa hommasi meille kaivurikuskin. Se löytyi itse asiasta naapurista, kaivamaan tuli vanha koulukaverini Juuso. Sehän meni putkeen. Juuso kävi yksi ilta kaivamassa kannot ylös ja hoiti myös kannoille jatkosijoituskohteen. Se kävi helposti. Nyt rupesi tontilla tapahtumaan!

Syyskuun alussa yksi perjantai olin työreissulla Saksassa ja Sveitsissä. Lentokentällä ollessa Helena soitti, että huomenna alkaa pohjatyöt. Eihän siinä voinut muuta sanoa kuin ”Aha”. Ei ollut mitään valmiina, ei mitään mietitty valmiiksi – mitähän tästäkin tulee. Hyvin suunniteltu on puoliksi tekemättä, eikun miten se meni. Paria viikkoa aikaisemmin, oltiin käyty treffaamassa LVI-suunnittelijaa. Sovittiin, että kuvat saadaan valmiiksi ennen hänen lomiansa. Suunnittelija soittikin ja mainitsi kuvien olevan kopiolaitoksella. Helena kiirehti töistänsä hakemaan vain saadakseen selville, että kuvia ei kyllä siellä ole. Yritin tavoitella miestä, mutta hän oli ilmeisesti lomansa aloittanut jo. Eli ilman kuvia pitäisi mennä.. Ensimmäinen (tuskin viimeinen) vastoinkäyminen.

(Myöhemmin kyllä selvisi, että koko kaveria ei ainakaan puhelimitse, tekstiviestitse tai sähköpostilla saa kiinni. Eikä niitä kuvia koskaan kuulunutkaan. Että semmoinen suunnittelija, teki mieli sanoa, että voi PER…ennapenkki.)

tontin maansiirtotyötLauantai koitti (syyskuun alkupuolella) ja menin tontille. Juuso oli jo tuonut kaivinkoneen ja iskä oli siellä suunnittelemassa talon korkoa. Me oltiin viikkoa aikaisemmin Helenan ja Jussin kanssa käyty merkkaamassa arviolta talon paikka. Aloin jo miettimään, että olikos se tässä nyt hyvä. Entä jos siirtäisikin vähän vielä pellolle päin? Tai vaikka poispäin? Olikohan nyt nurkat mitattu oikein?

Juuso kaivoi nopeasti anturan paikat auki salaojaa varten ja siinä sitten salaojien tekeminenalettiin salaojia ja tarkastuskaivoja laittamaan. Osatkin loppui jo alkumatkalla ja piti käydä kaupasta hakemassa lisää. Laurikin tuli ammattilaisena auttelemaan ja saatiin viikonlopun aikana salaojat kaivettua ja murskeet täryteltyä. Salaojatkin on melko varmuuden maksimoimista, jos vesi tälle kumpareelle jää niin ihme kyllä on. Tai sitten melko kookas tulva. Mutta siinä tapauksessa ei taida edes salaojatkaan auttaa.

Kohtan saan jo nykyhetken kiinni!

P.S Kaverimme Askolasta kävivät tänään tontilla käymässä. Mukava yllätys.

-J

Taloajatuksia

Tontti on siis kämmenissä, sitten pitäisi keksiä millaisen talon haluaa. Me rakennetaan tämä koko loppuelämäksi, joten ei ole varaa harjoitella, on onnistuttava kerrasta!

Postimies kantoi varmaan 200 kiloa taloesitteitä pikkuhiljaa. Alkoi tutkiminen. Ensiksi suunnittelimme kaksikerroksisista taloa. Kuitenkin kun kävimme taloesittelyissä totesimme, että portaat vievät paljon tilaa talosta. Ja kaksikerroksisessa alakerta on usein hieman epäkäytännöllinen. Me oltaisiin ehdottomasti haluttu alakertaan ainakin 1 makuuhuone, olohuone, keittiö, khh ja saunatilat. Melkein kaikissa malleissa piti jostain tinkiä, tai sitten esimerkiksi keittiö mahtui olemaan ahdas käytävä.

Eli meille tulee yksikerroksinen talo.  Ehdoton vaatimus oli myös, että keittiö on erillinen – ei tupakeittiötä. Ja vaikka neljä makuuhuonetta, jos vaikka joskus perheenkoko kasvaa (esim hamsterilla).  Kodinhoitohuone saisi olla jokin muu, kuin ahdas käytävä. Siellä pitää mahtua tekemäänkin jotain. Tällaisilla kriteereillä aloimme hahmotella taloamme.

Malli alkoi hahmottua ruutupaperille..

-J

Tontin kuumeinen metsästys

… jatkuu edellisestä.

Viimeinen niitti rakentamiselle saatiin ASP-säästämisestä. ASP-säästäminenhän on tarkoitettu nuorille ensiasunnon ostajille. Alettiin säästämään 2010 vuoden alussa ja jos ostaa asunnon 2011 vuoden loppuun mennessä, on oikeutettu 3000 euron säästöbonukseen. Saatiin selville, että tämähän toimii myös rakentamiseen, jos talo on aloitettu vuoden 2011 loppuun mennessä, on kaikki ok. Tässä tapauksessa aloittaminen tarkoittaa, että perustan tekeminen on aloitettu. Enempää ei tarvittu – me aletaan rakentaa!

Enää oli pikkuriikkinen pulma – mihinkäs se talo laitetaan? Ei sitä vissiin rivitalon takapihalle voi laittaa. Alkoi tontin kuumeinen metsästys. Nopeasti kävi selväksi, että tällä suunnalla ei tontteja ole kuin sieniä sateella. Kaupungin tonttejä kyllä löytyi, mutta talon rakentaminen pienelle alle 1000 neliön tontille ei vaikuttanut houkuttelevalta. Jos nyt ei orapihlaja-aidan leikkaaminen ole lempitouhua, niin miksi haluaisi lähiöön samojen ongelmien pariin. Siis tontin koolla on selvä kriteeri – pitää pystyä grillaamaan **nasillaan terassilla, ilman että naapuri katsoo. Henkselit päälle siis kaupungin tonteille.

Yhä selvemmäksi kävi, että me haluamme tilaa. Pois taajaman sykkeestä (kyllä, täällä on mieletön syke!).  Paikkaan minne ei katuvalot häikäise. Tahdomme kuunnella haavanlehtien havinaa ja oravien nakutusta. Meistä tulee siis maalaisia.

Tämäkään ahaa-elämys ei helpoittanut tontin hankintaa. Selvisi nopeasti, että yksityiset eivät todellakaan ole kiinnostuneita myymään maa-alueitaan. Tai jos on niin hintapyynnöt ovat sitä luokkaa, että taloon ei enää olisi varaa.  Hetken jopa innostuttiin maatilkusta, missä oli vanha mökki. Voitaisiin vaikka muuttaa rakentamisen ajaksi mökkiin ja nakuttaa yötä päivää taloa kasaan. Me, homeisessa mökissä minne ei tule edes sisälle vesi.. hetkinen, otetaanpa askel taaksepäin.

talvinen tonttimaisema mäntykummulta

Tällainen näkymä tontin keskeltä

Alunperin etsittiin tonttia aivan tästä nykyisen asuinpaikkamme lähimaastosta, kaava-asutuksen vierestä. Piti siis laajentaa hakusektoria. Aikamme etsiskeltyämme tärppäsi! Kysyimme maa-aluetta ihan Helenan kotipaikan vierestä ja myyjä oli kiinnostunut myymään. Kaupat tehtiin helmikuussa 2011 noin 7700 neliön maatilkusta. Pieni kumpare pellon laidalla. Lähinpään kauppaan matkaa noin 8km, kaupungin keskustaan 15km. Valtatielle alle 1km. Tähän meidän talo siis rakentuu, jonain päivänä.

-J