Takkamietteitä vol 2

Käväistiin viime viikonloppuna kyläilyllä kaverien kovaa vauhtia valmistuvassa Jetta-talossa (terveisiä ja tsemppiä sinne raksalle). Heillä oli superhieno takka mielestäni. Kermansaven.. oliskohan Ksenia. No joku tuon tyylinen suhteellisen kompakti, mutta isolla laatalla. Ja lasiluukku on iso ja näyttävä. Se oli kyllä livenä hieno, saisikohan jotain vastaavaa leivinuunilla varustettuna, ehkä aavistuksen kookkaampana? 🙂

Vai pitääköhän tyytyä muurattuun, että saa sellaisen minkä haluaa. Sen voi sitten päällystää millä lystää, jos tuleekin matkan varrella ahaa-elämys, että tiilipinta sen olla pitää – tai antiikkilaasti!

-J

Kermansavi Ksenia takka

Kermansaven Ksenia, kuva lainattu http://www.tulikivi.fi osoitteesta

Kuva täältä

Ajatuksia takasta

Meillehän tulee taloon takka. Tämä oli aivan itsestäänselvyys – pitäähän nyt omakotitalossa takka olla. Vaikka ei käyttäisi! No tähän asti kaikki hyvin – takka tulee ja se sijoitetaan keskelle taloa. Takkaa varten perustussuunnitelmassa tehtiin erillinen antura keskelle taloa. Me jopa hieman laajennettiin noita takan perustuksia ja nyt laatan alla taitaa olla joku reilun kuution kokoinen betonimöykky täynnä rautaa. Eipähän pitäisi takan vajota ainakaan maan alle.

Ensimmäinen ongelma takan valinnassa on, että mihin sitä käyttää. Tunnelman luomiseen takka on erinomainen, mutta ehkä vähän kalliihko sisustuselementti. Eli jotain  hyötyä lämmityksessäkin siitä saisi olla. Nykyisessä asunnossamme lämmitämme takkaa noin joka toinen päivä. Eli takassa pitää olla sen verran kokoa, että sillä saa jotain hyötyä aikaiseksi. Vaikka maalämmöllä lämmittäminen pitäisi olla edullista ja helppoa niin ei kai siitä mitään haittaakaan ole, jos takassa tulta loimuttaa. Ja maallahan pitää varautua sähkökatkoksiin, niin hätätapauksessa pitää pystyä jotain peruslämpöä ylläpitää pelkällä takallakin.

No tähän asti kaikki selvää – takka, ja saa olla varaava malli, ihan kookaskin. Sitten homma meneekin monimutkaiseksi. Meidän takkahan on suunniteltu kulmaan, joten se karsii monia vaihtoehtoja pois. Entäs, miten se leivinuuni? Meillähän ei ole tilaa kahdelle erillisille uunille. Ja jos maalla asutaan niin pitäähän sitä torpassa leivinuuni olla! Jos vaikka joskus innostuu kokkailemaan leivinuunissa vaikka.. karjalanpiirakoita, tai leipää! (ainakin kirjoittajan kannalta melko epätodennäköinen skenaario). No onkohan takkaleivinuuni-yhdistelmistä mihinkään? Niitäkin on erilaisia. Toisissa leivinuuneissa pidetään tulta ja toisessa voi vaan hauduttaa. Eikös leivinuunin idea ole juuri se maku? Eli kai siinä tuliakin pitäisi pystyä pitämään. Muutenhan se on vaan puulla toimiva sähköuuni.

Takan materiaali on yksi suuri kysymysmerkki. Toiset on vannoutuneita vuolukivi-faneja ja toiset pitää tiilistä muurattua ylivertaisena.

Kuvan linkki 

Ota näistä nyt selvää, vuolukivi ilmeisesti vaatii pienemmän tilan painoonsa nähden. Eli jos on kaksi ulkomitoiltaan saman kokoista takkaa niin vuolukivi varaa paremmin. Internetin ihmeellisestä maailmasta kun yrittää etsiä mielipiteitä asiasta, niin menee vaan entistä enemmän sekaisin. Toisten mielestä vuolukivi on haurasta ja kestää vaan muutaman hassun vuoden ja toiset sanoo tiilestä samaa. En oikein tiedä haluanko vuolukivistä, ehkä hieman hautakiveä muistuttavaa, takkasysteemiä olkkarin nurkkaan – vaikka olenkin vuolukiven vannoutunut fani. Eihän tuo esimerkkikuvan tulikiven takka pahan näköinen kyllä ole, mutta onko se silti vähän synkkä?

Kuvan linkki

Toinen vaihtoehto takkamateriaalille on tietysti tiili. Vuolukiveen verrattuna tiili ilmeisesti sitten taas luovuttaa lämpöä hitaammin ja tasaisemmin. Ja on halvempi. Tiilen voi pinnoittaa sitten millä haluaa. Voi olla kaakelipintaista, rapattua tai tiilipintaista. Jotenkin mikään näistä ei oikein säväytä.

Kuvan linkki

Vuolukivi on siis jollain tapaa synkkä. Tiilipintaisista en oikein tiedä ja en juurikaan tykkää rapatuista takoistakaan, enkä kaakelista.

Eli ehkä tähän taloon pitää tehdä takka puusta!

-J